Hiilijalanjälki


Hiilijalanjäljestä puhuttaessa tarkoitetaan jonkun toiminnan, palvelun tai tuotteen aiheuttamaa ilmastokuormaa. Hiilijalanjälki ilmaisee tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyvien kasvihuonekaasujen määrän. Kasvihuonepäästöjen kokonaismäärän sijasta hiilijalanjäljellä saatetaan toisinaan viitata myös pelkkiin hiilidioksidipäästöihin.

Hiilijalanjäljen käsite on kehitetty mittaamaan erilaisten tekojen ja kulutusvalintojen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Hiilijalanjälkeä käytetään mittarina sille, kuinka paljon kasvihuonekaasuja esimerkiksi matkustaminen, autoilu tai lihan syöminen aiheuttaa. Kun nettohiilijalanjälki on nolla, toimintaa tai tilannetta kutsutaan hiilineutraaliksi. Tällöin toiminta ei vaikuta ilmaston lämpenemiseen ollenkaan.

Ekologisesta jalanjäljestä poiketen hiilijalanjälki ilmoitetaan pinta-alan sijasta massana. Yksikkönä käytetään tilanteen mukaan tonnia, kilogrammaa tai grammaa. Joskus hiilijalanjäljen suuruus ilmoitetaan pelkkänä hiilidioksidin määränä, mutta yleensä sillä kerrotaan kaikkien kasvihuonekaasujen eli hiilidioksidiekvivalenttien määrä. Hiilidioksidiekvivalenttien määrä lasketaan ottamalla kaikista kasvihuonekaasuista huomioon niiden ilmastoa lämmittävä vaikutus hiilidioksidiin verrattuna.

Yksittäisen kuluttajan kulutuspäätökset ja toiminta aiheuttavat sekä suoria että epäsuoria hiilidioksidipäästöjä, joiden mukaan hiilijalanjälki voidaan jakaa. Esimerkiksi omalla autolla ajaminen aiheuttaa välittömästi kuluttajan oman toiminnan kautta suoria päästöjä, kun taas esimerkiksi junalla matkustaminen aiheuttaa näin tarkastellen epäsuoria päästöjä, joiden osuus kuluttajaa kohti voidaan jakaa laskemalla matkustajien osuus henkilökilometrien suhteessa. Myös hyödykkeiden valmistuksessa syntyvät päästöt lasketaan kuluttajan epäsuoriin päästöihin.

Ekologinen jalanjälki

Ekologisella jalanjäljellä kuvataan kuinka paljon ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen ja tästä syntyneiden jätteiden käsittelyyn vaaditaan maa- ja vesialueita. Mathis Wackernagel ja William E. Rees kehittivät ekologisen jalanjäljen käsitteen 1990-luvun alussa. Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää WWF:n mukaan maapallon kestokyvyn jo noin neljänneksellä.

Ekologinen jalanjälki sopii sen havainnollisuuden vuoksi hyvin käytettäväksi kestävän kehityksen mittarina. Ekologista jalanjälkeä mitataan hehtaareina. Yksi globaalihehtaari tarkoittaa maapallon keskiarvon mukaista tuottavuutta vastaavaa hehtaarin kokoista aluetta.

Hiilidioksidipäästöt

Ilmakehässä oleva hiilidioksidi on välttämätöntä auringonvaloa hyödyntävien autotrofien elintoiminnoille ja kasvien fotosynteesille. Ilmakehän sisältämän hiilidioksidin määrä on vaihdellut maapallon geologisina aikoina erittäin suuresti. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli 260–280 ppm noin kymmenen tuhannen vuoden ajan ennen 1800-luvun alun teollistumisen aikakautta. Vuonna 2013 ilman hiilidioksidipitoisuus ylitti ensimmäistä kertaa 400 ppm ja vuonna 2016 se oli WHO:n mukaan jo 403,3 ppm. Ilmaston hiilidioksidipitoisuuden kasvamisen syyksi nähdään ihmisen toiminta sekä El Niño -ilmiö. Fossiilinäytteiden mittausten perustella maapallon ilman hiilidioksidipitoisuus on ollut 150–200 miljoonaa vuotta siten yli 2 000 ppm ja 400–600 miljoonaa vuotta sitten jopa yli 5 000 ppm.

Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, mikä tarkoittaa, että hiilidioksidin määrän kasvaminen ilmakehässä kasvattaa myös maapallon lämpötilaa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta kasvattaa fossiilisten polttoaineiden käyttö, kun maaperän hiili muuttuu poltettaessa hiilidioksidiksi ja siirtyy ilmakehään. Fossiilisiin polttoaineisiin sisältyvät muun muassa öljy, maakaasu ja hiili.

Hiilineutraalius

Kun toiminta ei muuta ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, tilannetta kutsutaan hiilineutraaliksi, jolloin toiminnan hiilijalanjälki on toisin sanoen nolla. Suomessa on asetettu tavoitteeksi saavuttaa hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2045 mennessä. Hiilineutraalin yhteiskunnan tuottamat hiilipäästöt eivät ylitä sitä määrää, jonka yhteiskunta kykenee sitomaan ilmakehästä. Hiilineutraaliudella voidaan tarkoittaa pelkkien hiilidioksidipäästöjen pudottamista nollaan tai laajennettuna koskien kaikkia kasvihuonekaasuja, jolloin sillä tarkoitetaan käytännössä ilmastoneutraaliutta.

Hiilineutraaliin tilanteeseen päästään siirtymällä kokonaan hiilipäästöttömään tekniikkaan tai sitomalla päästöjä vastaava määrä hiiltä ilmakehästä, mikä tasapainottaa toiminnan hiilipäästöt. Ilmastonmuutoksen torjunta ja ilmakehän kasvavan hiilidioksidipitoisuuden pysäyttäminen edellyttävät hiilipäästöjen kääntämistä laskuun yhteiskunnallisella tasolla. Tämän vuoksi useat valtiot ja yrityksen Suomen tavoin ovat sitoutuneet tavoittelemaan hiilineutraaliutta toiminnassaan.

Käytännössä täydellinen hiilipäästöttömyys on vaikeaa tai mahdotonta saavuttaa. Tällöin hiilineutraaliuteen edetään käyttämällä päästökompensaatiota. Yritys tai yhteisö rahoittaa vastaavan määrän päästövähennyksiä jossain toisaalla pyrkien kumoamaan itse aiheuttamansa päästöt.

Hiilineutraalius