Sähkö on meille nykyään itsestäänselvyys, mutta näin ei ole ollut kauaa

Sähkö on meille nykyään itsestäänselvyys, mutta näin ei ole ollut kauaa

Käytän sähköä päivittäin lukemattomiin eri toimintoihin ajattelematta asiaa sen kummemmin. Aamulla sytytän valot, keitän kahvia, katson Aamu-tv:tä ja paahdan leipää. Kotona on edelleen lämmin, vaikka en lisäisikään puita takkaan. Suihkusta tulee lämmintä vettä hetkessä. Lataan astiat pesukoneeseen ja suuntaan autolla töihin. Illalla valmistan ruokaa, imuroin, rentoudun Netflixin sarjojen tai Pokerstarsin pelien parissa tai vaikkapa podcasteja kuuntelemalla. Samalla tiedän, että ruoat säilyvät tuoreina jääkaapissa ja puhelimet, tietokoneet ja muut laitteet saa helposti lataukseen yön ajaksi. Meillä puhelin toimii ainoana herätyskellona, joten akun on riitettävä. Elämä olisi siis varsin erilaista ilman sähköä ja moni asia arkipäivässä huomattavasti vaivalloisempaa. Silti siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun sähkö ei ollut samanlainen itsestäänselvyys.

Sähkö on toki ollut luonnossa aina ja siitä on tehty havaintoja historian alkuajoilla. Tieteenhaarana sähköoppi alkoi kehittyä kuitenkin vasta 1700-luvulla. Vuonna 1800 Alessandro Volta onnistui tekemään sähköstä helpommin hyödynnettävää keksimällä sähköparin, eli ensimmäisen laitteen jonka avulla oli mahdollista tuottaa jatkuvaa sähkövirtaa. Vuonna 1859 Gaston Planté puolestaan keksi ladattava lyijyakun. Muutenkin 1800-luvun ymmärrys sähkön luonteesta kehittyi nopeasti erilaisten havaintojen pohjalta ja samalla kehitettiin sähkömagneettinen teoria. Näihin tietoihin pohjautuen kehittyi myös elektroniikka ja vuosisadan keksintöihin lukeutuvat mm. generaattori, sähkömoottori, sähkövalaistus, sähkölennätin ja puhelin. 1900-luvulla käyttöön tulivat lukuisat muut elektroniset laitteet, kuten radio, televisio, tietokoneet ja matkapuhelimet. Sähköä alettiin hyödyntää teollisuudessa, tekniikan alalla, tieteessä, lääketieteellisessä tutkimuksessa, kulkuvälineissä ja viihde-elektroniikassa. Sähkönkulutusta voi myös seurata netistä reaaliajassa.

Suomessa Strömberg oli sähköalan pioneeri

Suomessa Strömberg oli sähköalan pioneeri

Suomen suuriruhtinaskunnassa sytytettiin ensimmäiset sähkölamput jo 1870-luvulla. Tästä kesti kuitenkin vielä melkein sata vuotta siihen, kun sähköä riitti syrjäisemmillekin kylille. Aivan ensimmäiseksi sähkövalon tuottamista kokeiltiin Suomessa VR:n konepajalla Helsingissä vuonna 1877.

Suomessa yhteiskunnan sähköistämisen edelläkävijänä toimi Gottfrid Strömberg. Strömberg oli luokkansa paras opiskelija ja jo koulupoikana kiinnostunut sähkötekniikasta. Vuonna 1880 hän rakensi Suomen ensimmäisen tasavirtakoneen, jolla pystyi tuottamaan myös sähkövaloa. Kyseessä oli siinäkin mielessä uraauurtava keksintö, että Thomas Edison oli keksinyt hehkulampun vain muutamaa vuotta aiemmin.

Strömberg oli Suomessa myös ABB:n edeltäjä

Strömbergin nimi on näkynyt Suomessa mm. useissa kodin tavaroissa, kuten sähköliesissä ja moottoreissa. Strömberg jatkoi sähkötekniikan opintojaan Hannoverin teknisessä korkeakoulussa ja Berliinin kuninkaallisessa teknisessä korkeakoulussa, palaten sitten insinööriksi valmistuttuaan Helsinkiin vuonna 1889. Tuolloin Strömberg perusti Helsingin Kamppiin sähkölaitteita valmistavan yrityksen. 1900-luvun alkupuolella Strömberg siirsi tuotantonsa ensin Sörnäisiin ja sitten Pitäjänmäelle.

Vain muutaman vuoden kuluttua perustamisestaan Strömbergin alun perin neljän hengen konepajasta oli kasvanut sähköalan merkittävin yritys. Yrityksen tuottamat laitteet olivat laadukkaita ja voittivat myös kansainvälisiä palkintoja. Nykyisin Strömbergin aloittamaa yritystoimintaa jatkaa ABB.

Strömberg oli Suomessa myös ABB

Sähköistyminen tapahtui suuret kaupungit edellä

Tampere oli Suomessa sähkövalaistuksen edelläkävijä ja kaupungissa syttyivät sähkövalot ensimmäistä kertaa jo vuonna 1882. 1900-luvun alun Suomessa sähköä tuotettiin pääasiassa paikallisissa sähkölaitoksissa. Nämä laitokset saattoivat olla asunto-, kortteli- tai yrityskohtaisia. Näin Suomessa toimi satoja eri sähkölaitoksia ja vuoteen 1920 mennessä lähes jokaisessa kaupungissa oli jo omansa, mutta silti sähköä ei riittänyt usein kaupunkeja pidemmälle. Lähes puolet maaseututalouksista oli ilman sähköä pitkälle 1900-luvulle. Pohjoisessa Oulujoki ja muut vesistöt valjastettiin tuottamaan halpaa sähköä etelän tarpeisiin. Maaseudulla sen sijaan kaamosta ja talven pimeyttä vastaan taisteltiin kaasulamppujen ja polttomoottorien avulla.

Kaupunkikodit alkoivat siis sähköistyä vähitellen, mutta niissäkin sähköä käytettiin lähinnä valaistukseen. Muiden kotitalouden sähkölaitteiden käyttö jäi vähäiseksi ja alkoi yleistyä vasta 1930-luvulla. Kainuussa sähköistämistä yritettiin vauhdittaa kyläläisten yhteisillä kirjelmillä Kainuun Valo Oy:n päättäjille. Joka kerta kun sähkösopimus syntyi jossakin syrjäisemmässä pirtissä, se oli juhlan paikka. Kaikista harvimmin asutut kylät saivat sähkön vasta 1970-luvulla.

Kodinkoneita ja kulutusjuhlaa

1950- ja 1960-luvut olivat Suomessa kodinkoneiden kulta-aikaa. Tuolloin meneillään voimakas jälleenrakennuskausi ja myös naiset suuntasivat töihin kodin ulkopuolelle. Kotitöihin jäi aiempaa vähemmän ja tekniset laitteet toivat helpotusta kiireeseen. Lopulta kodinkoneiden yleistyminen oli Suomessa nopeampaa kuin muualla Euroopassa. Suomessa keksittiin ensimmäisenä myös suuret säiliöpakastimet ja myös pulsaattoripesukoneet olivat ahkerassa käytössä.

Kodinkoneita ja kulutusjuhlaa

1960-luvulla sähkön hintaa ei vielä murehdittu, vaan sitä käytettiin huolettomasti kaikkeen mihin tarvittiin. Sähkö oli tuolloin edullisempaa ja uudet kodinkoneet helpottivat arkea huomattavasti. Yhä useampi koti lämmitettiin sähköllä. Sähkölaitosten tarjoama yleinen energianeuvonta aloitettiin 1960-luvun lopulla, sillä ihmiset tarvitsivat ohjeita uusien laitteiden käyttämiseen ja asentamiseen. Sähkön avulla 1960-luvun kodeissa alkoi soida myös musiikki, kun Philips julkaisi ensimmäiset c-kasetit.

Energiakriisi pakotti suomalaisetkin pohtimaan sähkönkulutustaan

1970-luvulla koettiin ensimmäinen maailmanlaajuinen energiakriisi ja öljyn loppumista pelättiin. Kansalaisia kehotettiin säästämään sähköä ja sammuttamaan valot silloin kun niitä ei tarvittu. Tuon ajan kodinkoneet olivat todellisia energiasyöppöjä, joten ohjeet tulivat tarpeeseen. Vähitellen myös kodinkoneteollisuus joutui kehittämään tuotteitaan energiatehokkaampaan suuntaan. 1970-luvulla saatiin moniin suomalaisiin koteihin myös videonauhurit, jotka muuttivat suomalaisten viihteenkulutusta. 1980-luvun suuri hitti oli puolestaan mikroaaltouuni, joka olikin energiatehokas vaihtoehto paksuihin liesiin verrattuna.

1990-luvulla kiinnostuttiin jälleen energian säästämisestä, mutta tällä kertaa ympäristön kuormituksen vähentämiseksi. 2000-luvulla energiansäästölamput yleistyivät kodeissa, sillä tuotekehittelyn myötä ne sopivat aiempaa paremmin kodin valaisimiin. 2010-luvulla kuluttajat ovat alkaneet ottaa aktiivisesti vastuuta energiankulutuksestaan ja seuraamaan sekä kotien että myös mökkien sähkönkulutusta aivan uudella tavalla. Sen ovat mahdollistaneet myös internet sekä mm. etäohjattava pistorasia, jota voi hallita vaikka älypuhelimella.

Nykylaitteet kuluttavat vanhoihin elektroniikkalaitteisiin verrattuina hyvin vähän sähköä ja myös 1960-luvulta asti annetut energiansäästövinkit ovat painuneet ihmisten mieliin ja tulleet aivan tavallisiksi käytännöiksi.