Uusiutuva energia


Energiaa, jota saadaan uusiutuvista lähteistä, kutsutaan uusiutuvaksi energiaksi. Uusiutuvassa energiantuotannossa käytetään luonnon jatkuvia prosesseja, kuten aurinkoa, tuulta, veden virtausta sekä ilman ja maan lämpötilavaihtelua. Tuotantomuodoissa voidaan käyttää myös biologisesti syntyviä varantoja, kuten esimerkiksi puuta. Myös merivedestä eristetty ydinvoimaan käytettävä uraani on uusiutuvaa ja käytännössä ehtymätöntä. Uusiutuvien energianlähteiden energia tulee auringon säteilystä lukuun ottamatta geotermistä energiaa ja vuorovesivoimaa.

Määritelmä

Että energiamuoto on uusiutuva, sen on hyödynnettävä sellaisia lähteitä, jotka ovat loputtomia tai uusiutuvia inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Mikäli energianlähdettä käytetään nopeammin kuin se uusiutuu, sen käyttö ei enää kuulu uusiutuvan energiantuotannon piiriin. Tästä on esimerkkinä turve ja sen polttaminen. Vaikka turve periaatteessa uusiutuukin suoaluilla, kestää turvekerroksen syntyminen jopa tuhansia vuosia. Näin ollen turvetta pidetäänkin hitaasti uusiutuvana biomassapolttoaineena.

Uusiutuvia energiantuotantolähteitä ovat aurinko-, tuuli-, vesi-, aalto- ja vuorovesienergia, ydinvoima sekä bioenergia. Bioenergiaan sisältyvät biokaasu, puupolttoaineet, peltobiomassat ja kierrätyspolttoaineiden biohajoava osa. Jätepoltto on uusiutuvaa energiaa vain, kun poltettavat jätteet ovat peräisin uusiutuvista lähteistä. Poltettava jätepuu on uusiutuva polttoaine, mutta öljystä valmistettu jätemuovi on fossiilinen energianlähde.

Uusiutuvat luonnonvarat

Uusiutuvilla luonnonvaroilla tarkoitetaan mitä tahansa sellaisia luonnonvaroja, joiden voidaan nähdä uusiutuvan. Uudet luonnonvarat syntyvät jonkun mekanismin kautta. Esimerkiksi happi, makea vesi ja biomassa ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Kasvien yhteyttäminen tuottaa ilmakehään lisää happea, sateet antavat makeaa vettä ja kasvavat kasvit tuovat lisää biomassaa. Jos uusiutuvien luonnonvarojen varastoja kulutetaan niiden uusiutumista nopeammin, myös niistä voi tulla uusiutumattomia. Jos esimerkiksi pohjavettä kulutetaan pohjavesivarastosta nopeammin kuin se ehtii täyttyä uudelleen, varasto tyhjenee vähitellen.

Uusiutumattomia luonnonvaroja ovat esimerkiksi fossiiliset polttoaineet hiili, öljy ja maakaasu sekä useat mineraalit, sillä lyhyellä aikavälillä mikään mekanismi ei tuota niitä lisää. Öljy on syntynyt suuressa paineessa muinaisten eliöiden muuttuessa nestemäisiksi hiilivedyiksi. Ihmiskunnan toiminnan näkökulmasta öljyn käyttäminen kuluttaa öljyvarannot vähitellen loppuun.

Uusiutuvat luonnonvarat

Nykyinen käyttö ja ennusteet

Vuoden 2010 Uusiutuvan energian raportin mukaan maailmassa kulutetusta energiasta vuonna 2008 uusiutuvaa energiaa oli 19 %. Kulutetusta energiasta 78 % oli fossiilista energiaa ja loput tuotettiin ydinvoimalla. Sähkönkulutuksesta maailmassa täytetiin 15 % vesivoimalla ja 3 % muilla uusiutuvan energian muodoilla. Kaikesta kulutetusta energiasta taas biomassaa oli 13 %, vesivoimaa 3,2 %, aurinkolämmitystä 1,3 %, sähköntuotantoa 0,7 % ja biopolttoaineita 0,3 %. Vesivoimalla tuotetaan siis suurin osa uusiutuvista energianlähteistä tulevasta sähköstä, mutta biomassalla on merkittävin osuus kaikesta kulutetusta uusiutuvasta energiasta.

Uusiutuvan energian käyttöä ja kasvihuonepäästöjen vähentämistä ajetaan paikallishallintojen asettamilla tavoitteilla ja kannustimilla. Yleisin kannustin uusiutuvan energian tuottamiseen on syöttötariffien käyttäminen, mutta kannustimina käytetään myös tavallisesti investointitukia ja verovähennyksiä. Uusiutuvien energioiden edistämistä on ajettu erityisesti 2000-luvulla koko ajan merkittävämmissä määrin.

Euroopan unionissa sovittiin vuonna 2007 niin sanotut 20-20-20-tavoitteet, joiden yksi osa on uusiutuvien energianlähteiden osuuden kasvattaminen 20 prosenttiin koko EU:n energian loppukulutuksesta 2020 mennessä. Lisäksi tavoitteisiin sisältyy pyrkimys lisätä biopolttoaineiden osuus 10 prosenttiin liikenteen kuluttamista polttoaineista.

Hyödyt ja haitat

Uusituvan energian käyttäminen vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyessä myös niiden polttamisesta aiheutuvien typen oksidien ja pienhiukkasten määrä vähentyy. Uusiutuvan energian käytön lisäämisen voidaan nähdä parantavan myös turvallisuutta, kun riippuvuus konfliktiherkkien alueiden öljyn tuotannosta vähentyy.

Uusiutuvien energialähteiden tuotannossa suurin kuluerä on tällä hetkellä tekniikka. Tekniikan kehittyessä ja tuotannon kasvaessa myös tekniikan valmistamisen hinta laskee. Uusiutuvan energian tuotannossa ongelmana ovat paikalliset vaikutukset ekosysteemiin, energiansaannin jaksottaisiin ja energiatuotannon kilpaileminen muiden resurssien käytön kanssa.